Taidetyöskentelyä pidettiin tällä erää Kristiinankaupungin läheisyydessä, Kiilin museokorttelissa, joka sijaitsee n. 40 km. Kristiinankaupungista. Sijaitsee suoraan meren rannalla. 

Tästä astu sisään taiteen parantavaan maailmaan.

Nuori nainen 15 v. Pirkkalasta. Esine puinen juustokupu

Uskon taikuuteen. Valitsin tämän esineen, koska se on jotenkin maaginen. Se oli myös kaikista esineistä, mitä esillä on, hienoimman näköinen. En tiedä mihin sitä on käytetty. Se on jokin astia, johon on tehty hieno pohja. Oikeastaan se on täydellinen juuri sellaisena kuin on. 

Minulle tärkeitä esineitä ovat lohikäärme ja susi. Ne ovat molemmat petoja. Meillä on kotona ollut aina koiria. Kun olin kolmen vanha, olen nukkunut kahden taistelukoiran välissä. Äiti on kasvattanut ne.  Ajan myötä ne ovat muuttuneet akressiivisemmaksi. Myös pelokkaiksi. Pelokkuus siis lisännyt akressiivisuutta. Jos on huonosti kohdeltu ja on pitänyt pelätä jotakin pienenä niin pelkää sitten aikuisenakin.

Lohikäärmeestä, että se on hyvin yksityiskohtainen, hieno olio. Kirjoitan kaverini kanssa kirjaa. Käsittelyn alla on siis paljon. Tämä on osa minua.

Esineelle sai valita mieleisensä paikan ja tilan huoneesta ja sitten se valokuvattiin.

Olen opetellut riimukirjoitusta ja tässä on sitä.

Mies 50v. Helsingistä, syntyisin Siikaisilta. Esine miniatyyrisohva

Valitsin tämän esineen, koska se on tuttu ja turvallinen. Siitä tulee rauhalliset ja tasapainoiset ajatukset, ei ristiriitaa, kahden istuttava.

Minulla on kotona kaksi tuolia, joista saisi yhden tälläisen. Niistä voi myös tehdä pedin. Ovat monikäyttöisiä. Eikä niissä hassumpi ole istuakaan. 

Istun olohuoneessa ja katson telkkaria, keinussa, istun, otan oluen saunan jälkeen ja rentoudun. Siitä tulee sellainen FLOW tila. Kaikki asiat ovat kohdallaan. Katselen myös ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy puita, ei rakennuksia, vuodenajat vaihtuu, sataa tai tuulee, aurinko paistaa ja on pimeää.

Silloin tuntuu hyvältä. On sellainen perustyytyväinen olotila. Silloin on oma tila - oma koti - oma lupa. Mielelläni pelkistän kaiken. Joskun katselen koteja, joissa näkyy kaikkien vuodenaikojen kirjo. Siinä on mukana niin joulu kuin vappu. On purkkia ja purnukkaa. Minulla on erikseen niin olohuone -keittiö ja sohva on siinä keskiössä. Sen ympärille sitten muu rakentuu. 

Pitää olla vapaata tilaa - vapaata ajatustilaa - sopivasti.

Piskuinen sohva isolla tuolilla, oikealle paikalleen tilassa asetettuna.

Onko tämä mielikuva ikkunastasi kysyn? -Kyllä voisi olla. siinä on  myös soutuvene, aurinko paistaa.

Mies 45 v. Tampereelta. Esine vanha kenkä

Tämä vanha kenkä tuo mieleeni koko elämäni. Olen ollut koko elämäni kenkien kanssa tekemisissä. Papan kuolema tapahtui kenkien äärellä. Hän sai sydänkohtauksen. Asikas löysi hänet tuupertuneena työnsä ääreen. Se oli jotenkin ilkeä tilanne. Kukaan ei ollut paikalla. Olin silloin hyvin nuori poika. Tällä hetkellä kenkä symboloi elämässäni asiaa, että niitä on liian vähän. Ehkä se myös symboloi parisuhdetta. Haluan jalkaani mukavat kengät. Valitsen ne mukavuustekijöiden mukaan. Yksinkertaiset ovat hyvät. Ulkonäkövaatimukset kasvavat, jos lähden vaikka baariin. Tilanteen mukaan sitten myös näissä asioissa. 

Nyt minulla on jalassa hyvät kengät. Ne ovat lenkkikengät ja ovat mukavat sellaiset. Käytän myös jalkojani paljon. :) Lapsuusajan elämä ei kiehdo minua. Se oli jotenkin yksitoikkoista. No silloin oli nuori ja paljon muita intressejä elämässä. Nykyään hyvä olo tulee minulle työnteosta. Se on hyvää ja raskasta saman aikaisesti. Hvyää on monipuolisuus ja haasteellisuus. Haastellisuus tarkoittaa samanaikaisesti raskasta, kun nykyään mikään ei ole yksinkertaista vaan hyvinkin vaativaa. 

Tärkein osa kengässä on lesti. Se vaikuttaa siihen, miten se istuu jalkaan. 

Tässä tämä näyttää olevan oikealla paikalla.

Minulle maalaaminen on vaikeaa. En ole oikein koskaan mieltänyt osaavani sitä.

Nainen ja mies n. 30 v. -parityöskentelynä. 

Mies kirjoittaa naisesta:

Ensin kenkä ei näyttänyt kengältä ja toi mieleen joskus nähdyn suutarin lestin tai mittausvälineen. On myös mielenkiintoisen näköinen, onko kumisaapas vai korkokenkä. Kysyn kiehtooko arvoituksellisuus? - Tavallaan, mutta kenkä ei herättänyt vahvaa tunnetta. Toisaalta korkokenkiin on vähän kompleksinen suhde. Tykkään mukavista kengistä. Nyt on jalassa mukavat eccot, joita kusutaan mummokengiksi. Sitä usein ymmärretään, että mukavuus on vanhuutta. Kysyn onko kengillä muuta merkitystä? On vaikea löytää kestäviä kenkiä ja haluaisin korostaa ekologisuutta ja kestävyyttä. Entä hauskuus? - Käytän harvoin korkokenkiä. Mutta mietin onko jotenkin epänaisellista, kun ei käytä korkkareita. Mitä ajattelen kengän vanhuudesta? - Suurta kunnioitusta sitä kohtaan. Nykyään kenkiä suunnitellaan vanhahtavasti. Saanko kysyä mistä tämä on? Vastaan. -Kenkä on vanhempien perua. Maatilalta, kalossikenkä. Mutta se on muovia, hämmentävää. Tykkäätkö liikkua? - Joo pyöräiltiin Kristiinankaupungista. Vähän jännittää, miten jaksaa takaisin. 

Tämä on sellainen menevän naisen kenkä. Muita otoksia alla:

Sybolinen kuva sisältää niin tietä, renkaan jälkiä, kuin ihmsiä, ja uimapuvun!

Nainen kirjoittaa miehestä, Vaasasta n. 30v.. Aiheena vanha kello.

Sympaattinen ja selkeästi vanha, historiallinen kello, jossa ei ole viisareita. Ei voi mitata aikaa kovin hyvin.

Koetko, että aikaan liittyy jotakin tunteita? Olisi hauska ajatus, ettei aikaa tarvitsisi mitata. Se olisi myös rentouttavaa. Voisi olla myös hankalaa, jos aikaa ei mitattaisi. Mutta kiva, jos ei tarvitse katsoa aikaa, miettiä, ehtiikö vai myöhästyykö? Onko sellaisia hetkiä milloin ei tarvitse katsoa kelloa? -Yllättvän harvoin, välillä viikonloppuisin. Tuntuuko, että tarvitsisit ajatonta aikaa? -Joo. Onko sinulla ideaa, miten ajatonta aikaa voisi lisätä? -Ei. Minulla ei oikeastaan ole niin paljon aikataulutettavaa. On vain tapa katsoa kelloa. Tulee myös suunniteltua liikaa, jolloin kelloa pitää katsoa, jotta ehtii. 

Kello keskellä sukukuvia. Tänne se kuuluu.

Aurinko on muuttunut kelloksi. Joku on riippumaton sisällä. Linnut lentävät.

Nuori nainen 27 v. Merikarvialta. Esineenä juustokupu.

Tämä on hieno käsityö. Tämän on tehnyt joku oikein kärsivällinen ihminen. Esine herättää minussa kärsivällisyyden ja tarkkuuden tunteita. Itse kudon ja virkkaan ja myös nikkaroin. Kotona on verstas. Paljon on keskeneräistä, erityisesti lapasia. Käsityömessuilla näin hienot Kainuun -kuviolla. Ostin oikeat värit. Virkkaan myös mattoa, jossa pianon koskettimet. Itse harrastan musiikkia, ja laulan. Instumentteina piano ja kitara. Olen valmistunut muusikoksi, laulunopettajaksi. Tehnyt kovasti töitä sen eteen. 

Laulan mielelläni kaikenlaista. On kiva kokeilla eri tyylejä. Bilemusiikkia, jos keikkailee ja näin voi myös ansaita rahaa. Tästä juustokuvusta, että miten se tulee ulos, kun reunat eivät ole viistot? Pidän vanhoista esineistä. Kiertelen kirpputoreja. Kotini on maalaistalo. Sinne sopii vanhat esineet. Minulle tärkeä vanha esine kodissani on fammyn vanha pöytä ja tuoli. 

Juustokupu pirtin pöydällä.

Nainen tekemässä juustoa.

Lopuksi kuvia osallistujista, KIITOS!